25.7.2009
Polttopuukeikka 24.7.2009
Yhdistyksemme oli saanut jälleen työtarjouksen koskien polttopuiden roudaamista mummolan markille. Puutavaraa oli yhteensä 10 kuutiota, jotka haimme peräkärryillä Karvian suunnalta.
Aamulla kaiken piti olla kunnossa, mutta eräskin Vuorion Joonas ei osannut herätä oikeaan aikaan ja myöhästyi sovitusta aikataulusta. Lisäksi toinen Vuorion veljeksistä oli telonut pikkurillinsä edellisillan jalkapallopelissä, joten puuhommat jäivät Jaakon osalta väliin. Onneksi miehitys oli kuitenkin riittävä. Hommiin lähtivät Matti, Mikko, Joonas, sekä Lehtisen veljekset. Kiitos Kaitsulle avustuksesta! Työnjohtajan roolin otti Paavo-pappa.
Puut saatiin kuljetettua uuteen osoitteeseen kahdella reissulla. Reissujen välissä saimme nauttia mummon leipomista pullista ja maankuuluista pikkupizzoista. Ja tietysti myös kahvista. Kaitsulle ei maistunut nisu sitten ollenkaan.
Homma hoidettiin mallikkaasti loppuun ja molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä. Nyt mummolassa riittää polttopuuta muutamaksi vuodeksi eteenpäin ja yhdistyksemme ansaitsi hieman rahaa tukemaan toimintaansa.
Hyvää työtä pojat!
- Migi
24.7.2009
Paskat Festarit 2009
Perjantai 26.6.2009
Perjantai oli mitä mainion päivä aloittaa paskat festarit, sillä se on viikonlopun ensimmäinen päivä. Tänä vuonna järjestelyt olivat mahtavat, sillä Lautamäen Ghostfarmia komisti hieno esiintymislava, sekä suurenmoinen kaljateltta pöytineen. Esiintyjiksi tälle vuodelle oli buukattu kulttimainetta nauttiva Jounit, sekä jäähyväiskeikkansa heittävä Francisco Pizarro. Festarikansaa villitsi myös huhu mahdollisesta Führerin Palikkojen esiintymisestä. Alueella kävi myös Visa Electron.
"Jos mun perseestä tulis festarit, niin ne olis paskat festarit."
-Mikko G
Perjaitai oli silti ihan perseestä. Tai siis paska, sillä meininki oli sellanen. Kukaan ei muista, mitä tapahtui, mutta Jounit ja Macho Colt esiintyivät.
Lauantai 27.6.2009
Aamulla heräsimme selvinpäin ja vitutti, mutta Poussan Teemu oli lähtenyt kotiin edellisenä iltana. Porukka raahautui rannalle pulikoimaan ja virkistäytymään. Aurinko porotti. Jonkun sormi ehkä kävi jossain. Minä söin pitsan. Lopulta alueelle saapui lisää festarikansaa ja taas mentiin. Iltaa odotellen.
Illan aloitti Führerin Palikkojen akustinen live-veto tunnelmallisessa kaljateltassa. "Sutsi natsi Saksa". Kaljateltasta festarikansa siirtyi odottelemaan illan pääesiintyjää Jouneja, joka villitsi yleisön humalansekaisella varmuudella. Keikka saatettiin kunnialla loppuun huolimatta orkesterin tukevasta humalatilasta. Seuraavaksi luvassa oli odottelua.
Odottelua seurasi impulsiivinen Alastonpaalijouksukilpailu. Kilpailu oli lyhyt, mutta epätasainen ja voittajaksi kruunasimme JP:n. Lavan edessä kohistiin jälleen ja esiintymässä oli tällä kertaa sekalainen sakki humalaisia. Francisco Pizarro perui jäähyväiskeikkansa, koska ei jaksettu soittaa.
Sunnuntai 28.06.2009
Oli kova krapuli ja siivoaminen.
- Migi ja Ana L.
Perjantai oli mitä mainion päivä aloittaa paskat festarit, sillä se on viikonlopun ensimmäinen päivä. Tänä vuonna järjestelyt olivat mahtavat, sillä Lautamäen Ghostfarmia komisti hieno esiintymislava, sekä suurenmoinen kaljateltta pöytineen. Esiintyjiksi tälle vuodelle oli buukattu kulttimainetta nauttiva Jounit, sekä jäähyväiskeikkansa heittävä Francisco Pizarro. Festarikansaa villitsi myös huhu mahdollisesta Führerin Palikkojen esiintymisestä. Alueella kävi myös Visa Electron.
"Jos mun perseestä tulis festarit, niin ne olis paskat festarit."
-Mikko G
Perjaitai oli silti ihan perseestä. Tai siis paska, sillä meininki oli sellanen. Kukaan ei muista, mitä tapahtui, mutta Jounit ja Macho Colt esiintyivät.
Lauantai 27.6.2009
Aamulla heräsimme selvinpäin ja vitutti, mutta Poussan Teemu oli lähtenyt kotiin edellisenä iltana. Porukka raahautui rannalle pulikoimaan ja virkistäytymään. Aurinko porotti. Jonkun sormi ehkä kävi jossain. Minä söin pitsan. Lopulta alueelle saapui lisää festarikansaa ja taas mentiin. Iltaa odotellen.
Illan aloitti Führerin Palikkojen akustinen live-veto tunnelmallisessa kaljateltassa. "Sutsi natsi Saksa". Kaljateltasta festarikansa siirtyi odottelemaan illan pääesiintyjää Jouneja, joka villitsi yleisön humalansekaisella varmuudella. Keikka saatettiin kunnialla loppuun huolimatta orkesterin tukevasta humalatilasta. Seuraavaksi luvassa oli odottelua.
Odottelua seurasi impulsiivinen Alastonpaalijouksukilpailu. Kilpailu oli lyhyt, mutta epätasainen ja voittajaksi kruunasimme JP:n. Lavan edessä kohistiin jälleen ja esiintymässä oli tällä kertaa sekalainen sakki humalaisia. Francisco Pizarro perui jäähyväiskeikkansa, koska ei jaksettu soittaa.
Sunnuntai 28.06.2009
Oli kova krapuli ja siivoaminen.
- Migi ja Ana L.
20.7.2009
Suopotkupallon MM- kisat Hyrynsalmella
Torstai 16.7 oli taas lähtö kyseessä! Erikoinen asia, joka tulee usein vastaan Piratesin kokoisen porukan kanssa, ja yleensä kun on kyse lähes kymmenen hengen seurueesta, on aina lähdön viivästyminen jollain kumman keinolla. Bensaa ei ollutkaan, kaasu loppu, joku on hukassa, lompakko jäi kotiin jne. Torstaina 16.7 aikataulumme oli vedenpitävä, johtuen edellispäivän järjestelyistä sekä aamun 16.7 pienehkosta urakasta. Klo 15.50 joukkueemme "Club Pirates" oli valmiina lähtöön jo niin tutusta takapihasta. Ei muuta kun kauppaan ostoksille, automaatille ja mars matkaan kohti Suofutiksen MM-kisoja 2009! Tätä reissua oli jo odotettu vuosi, sillä kisoihin ilmoittauduttiin jo vuosi sitten Jaakon toimesta, joka oli jo kerran kisoissa ollutkin. Nyt oli Pirateksen vuoro lähteä kokeilemaan!
Parkanosta Hyrynsalmelle on sellaiset 529,5km ja teoriassa 8 tunnin ajomatka, mutta vanhuksemme ei välttämättä näihin lukemiin aina pääse. Mikä häntä sinäänsä syyttämään, olemme tottuneet reissaamaan ja mikäs bussissa ollessa. Ensimmäisen vuoron ruorista otti Matti ja kilometrien edetessä vuoroja ajossa kokeilivat Tommi sekä lopulta Mikko, joka tekikin koko reissussa komeat kilometrisuoritukset ja ajoi joka päivä! Kiitti Migi!
Hyrynsalmella odottivat 17.9 klo 01.30 Jaakon entiset työkaverit viime vuoden joukkue Metso Minerals Oy Tampereelta sekä Jaakon toinen projekti Roxbury Jalkapalloklubi ry sekin Tampereelta. Nämä kaksi joukkuetta majoittuivat mökissä ja me taasen vetäisimme bussin pihaan ja letkun seinään. Yhteistyö sujui mahtavasti molempien joukkueiden kanssa ja kaikki saivat uusia ystäviä ja kunnon muistot mielettömän hyvästä hengestä ja mielettömistä jutuista ja kommelluksista. Tästä kaikesta kiitos Metso Mineralsin joukkueelle ensinnäkin vaivasta ja siitä, että bussi saatiin ylipäätään parkkeerata mökin eteen! Molemmille joukkueille suuri kiitos kovasta menosta ja hienon yhteishengen luomisesta!
Ensimmäinen pelipäivä alkoi perjantaina 17.9 ja koska Ukkohallan mökkikylä sijaitsi puolisen tuntia pelipaikoilta, hurautimme bussimme käyntiin ja aamutuimaan Roxbury ja Pirates lähestyivät Suoareenaa, jossa jo ensimmäiset pelit olivat saaneet alkunsa. Keli oli, sanotaanko vaihteleva: päivän aikana rekisteröitiin luultavasti kymmenen rankkasadekuuroa, komeaa aurinkoa ja hellelukemia ja räntää sekä ukkosta! Eli kelpo keli kunnon suofutikseen. Ensimmäiset pelit pelasimme Metson joukkueessa ja muissa joukkueissa, jotka innokkaasti värväsivät joukkueisiinsa pelaajia muista sarjoista. Joukkueemme pelasi harrastesarjassa ja nopeasti totesimme, että vastustajien kokemus on vaihtelevaa ja arvalla ja onnella on peleissä suuret painoarvonsa, toki pelaajien taitokin on eduksi, mutta peli itsessään on arvaamaton: mitä tahansa voi tapahtua.
Mitä parhaimman seuran ja virvokkeiden parissa pelit etenivät ja Pirates otti perjantain saldoksi 0-0 sekä 1-0 pelit, joten ei ihan huonosti pelaajilta, jotka tietävät jalkapallosta, suorituskyvystä ja pelisilmästä yhtä paljon kuin koira kaviaarista. Päivän komein voitto oli kuitenkin Roxburyn haaste peli: turnauksessa voi haastaa minkä tahansa joukkueen haastekentillä ja näin otimme haasteen vastaan. Roxburyn epäonneksi ja Pirateksen voitoksi peli päättyi huikeasti 5-1 ja näin haasteeseen lukeutunut ylimääräinen viuhahdus mökkikylässä illalla oli Roxburyn heiniä.
Pelipäivä päättyi saunaan, uuteen satsiin virvokkeita, makkaraa ja kunnon miesseuraa. Toki havaitsimme myös toisen sukupuolen edustajia päivän mittaan mittavin määrin ja voi olla että myös bussissa sattui yksi tai kaksi käymään. Tässä vaiheessa ei illan kuviot ole kaikki vielä selvää, mutta muistikuvia voi lähettää tämän blogin kommenttiosioon kiitos!
Lauantai 18.7 alkoi aamulla jälleen peleillä ja kunnon sateilla, tuulella ja kylmällä juotavalla. Pelit olivat fyysisesti erittäin rankkoja ja joukkueemme pinnisti 64 parhaan joukkoon, mutta loppujen lopuksi hävisimme luovutusvoiton jälkeen kiperässä rankkarikisassa ja näin jouduimmekin keskittymään itsemme viihdyttämiseen eli virvokkeisiin, suon putkisaunaan ja Roxburyn peleihin. Epätoivoiset Tommi ja Joonas vetivät vielä business- sarjan peleissä ja ylsivät jo pronssipeleihin, mutta joutuivat nousemaan maitojunaan ja mökille rauhoittumaan ja syömään. Illalla mökkimme joukkueet ottivat vielä mittaa epämääräisestä frisbee pelistä. Ukkohallan keskus ja SwampRock tarjosivat melkoisen määrän viihdykettä vielä illan happoisille tunneille ja voinkin todeta, että meininki oli taattu ja tätä mukaa unohtumaton reissumme olikin kruunaamaton: mieletön määrä hyvää seuraa, futista, uusia tuttavuuksia, musiikkia, festaria, kommelluksia ja uskomattoman hyvää suofutis meininkiä, jota ei koe kuin paikan päällä!
Sunnuntain 19.7 klo 11.00 olimmekin jo Hyrynsalmen S- marketilla ja edessä unelias kotimatka ja kaiken tapahtuneen kelailu ja naureskelu. Ehdottomasti kesän 2009 parhaita reissuja ja ilmoittautuminen ensi kesän kisoihin on jo tapahtunut: tätä herkkua on saatava lisää!
www.metsominerals.fi
www.roxburyjk.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)