Club Pirateksen Onki Cupin 2011 ensimmäinen osakilpailu 29.5

Paikka: Pappilanjoki(leveennys), Parkano
Sää: kevyt sade ja 10 astetta lämmintä
Kilpailu: klo18-19, kalojen lukumäärä + isoin kala
Välineet: Mato-onki, savimadot, ämpäri
Osallistujat: Mikko G, Tommi L, Tommi R, Kisu, Antti ja Niko oli perhoäijänä ei osallistunut varsinaiseen kilpailuun

Tulokset:

1. Mikko G 30kpl
2. Tommi R 29kpl
3. Antti 25kpl + isoin kala
4. Tommi L 10kpl
5. Kisu 9kpl

Ahti oli keväisenä sunnuntaina anteliaalla päällä, kun Pirateksen jengi suoritti historiansa ensimmäisen Onki Cup osakilpailunsa. Pieni sadekkaan ei haitannut kisaporukkaa vaan edisti osaltaan loistavaa Cup tunnelmaa. Yhteissaalis, hieman yli sata kalaa, oli pienoinen yllätys.
Ollessamme shellillä kahvilla ja essolla ihanalla tölkki colalla saimme ajatuksen onkikilpailun järjestämisestä. Onki Cup 2011 tulisi sisältää määrän X osakilpailuja tulevan kesän aikana. Yhteiskyydein suuntasimme pappilanjoen rantaa ja saappaan kolisten siirryttiin aloituspaikalle. Kalan mäyrät rupesivat heti näykkimään ja kun ensimmäinen särki oli saatu ylös loppua ei näkynyt. Kaloja tuli niin maan perkeleesti, ku vaan jakso vedellä.


Timmo ja Kisu valitsivat onki paikakseen heikoimman paikan. Kyllä sieltäkin kalaa tuli mutta hirmusyöntiin verrattuna heikosti. Timmo onnistui katkaisemaan siimansa kun hölmönä yritti onkia lumpeen. Siiman pinkahdettua poikki, ei Timmo siitä kuitenkaan lannistunut vaan haki uuden ongen. Kisu pysyi koko kilpailun ajan samassa paikassa joen toisella puolella. Me muut (MikkoGTommi R ja Ana) olimme ottipaikkojen ottipaikalla. Tommi R narrasi särkiä tekijämiehen ottein, tosin onnistui tämäkin Tommi kilpailun loppumetreillä hajottamaan onkensa kisakyvyttömäksi ja jätti leikin 5min ennen löppua kesken ja alkoi vetämään röökiä.



Tämä ei voittanut isoimman kalan arvonimeä.

Meikäläinen olisi voittanut kilpailun, mutta G napsi vähän väliä ämpäristäni särkiä omaan ämpäriinsä. Vaikka näinkin koko ajan että G harrasti vilunkia, päätin olla siitä hänelle huomauttamatta, ettei poika vaan suuttuisi ja alkaisi itkemään. Eli annoin hänen ”voittaa”. No kyllä se G:kin ihan hyvin niitä kaloja napsi ”30kpl” ei ole huono suoritus vastaalkaja onkijalle. Mikko G:n kalastustaktiikka pohjautui huutamiskalastukseen ja laskentakalastukseen. Aina kun hän sai kalan alkoi riemun täyteinen huuto. Laskentakalastus taas oli sellaista, että heti kun G laski kohon veteen alkoi äänekäs lasku ”1 2 3 4 jne. Tämän taktiikan ideana oli se, että millänumerolla kala oli kiinni koikussa. Siinä sitten porukalla veikkailtiin ja vertailtiin eri tuloksia – oli se mielenkiintoista.
Seuraava Onki Cup kisa on luultavasti ensiviikonloppuna Pappilansalmen virkistysalueella. Kilpailu muotona on silloin isoin kala ja painomäärä. Toivottavasti osallistujiaon ainakin 7 niin saadaan enemmän jännitystä.

Pistetilanne: G 5, Tommi R 4, Antti 4,Tommi L 2, Kisu 1


102 kalaa rikkaampana.

Tämän tarinan kirjoitti Antti.

Kesän avaus toimintapäivä 7.5

Oli kesä oli bussi. Oli aika lähteä harrastamaan järjestettyä toimintaa Tampereen villeihin menomestoihin. Jalkeilla oli kahdeksan piraattia, joita poimittiin mukaan menomatkalla töistä ja tienvarsista. Tampere rupesi lähestymään ja monen frisbeegolf käsi rupesi jo hikoamaan. Aluksi annettiin pohjustus päivän säännöistä ja aikatauluista, jonka jälkeen oli aika siirtyä Vihiojantie frisbeegolfkentälle. Laji todettiin erittäin lastenleikiksi...eli yllättävän vaikeaksi. Monen piraatin frisbeetä sai onkia joesta tai mutalammikosta. Tästä emme kuitenkaan masentuneet vaan jatkoimme iloisella huumorilla peliä.



Kun frisbeegolf oli saatu päätökseen siirryimme Tampereen keskustaan syömäilemään ja juomailemaan. Keli oli kuin kaunis morsian, joten maistoimme muutaman viileät myös Passionin terasilla.

Mahojen täytön jälkeen lähdimme kohti golfareena, joka sijaitsi messukylässä. Keli helli kuin kylmä kalja janoista miestä. Golfpallot saivat kovempaa kyytiä kuin koskaan. Joskaan ne eivät kovin pitkälle lentäneet. Pistetään mailojen piikkiin.



Kädet rakkuloilla siirryimme seuraavaan rastiin, joka oli keilaus. Siellä oli monella keilausmajurilla suorituspaineita, joka kulminoitu epäonnistumisiin ja kovaan känniin. Kukaan ei kuitenkaan onneksi loukannut itseään. Matti ja Henri syttyivät lonkeron makuun keilahallissa ja tämä kostautui loppuillan kovalla väsymyksellä.



Pisteiden jakamisen jälkeen oli paluumatkan aika. Kukkarakoskelta oli tullut viestiä suoraan Austraalian kengurumailta palanneelta Tommilta, että savusaunan lämmistys on onnistunut ja saunominen voi alkaa.

Dramatiikka päätti järjestää tällä kertaa linja-auto. Valtava savutus alkoi Ylöjärven mailla ja päätimme pysähtyä Shellille ihmettelmään tilannetta. Sisulla oli ilmeisesti vatsavaivoja, joten öljyä puski moottorista monesta kohtaa ulos. Päätimme yrittää epätoivoisesti tekohengittää konetta ja lisäsimme sinne hieman ölyä. Vaiva ei kuitenkaan parantunut ja bussi päätti oksentaa öljyt ulos Ylöjärven mailla.



Emme me tästä masentuneet. Vanha herra oli kuitenkin palvellut uskollisesti monta vuotta ja tämä oli vain ajan kysymys. Puukin mihin olimme koputtaneet oli tänään kulunut loppuun. Seuraavaksi täytyy tarkastella hieman tarkemmin mitä koneesta on mennyt rikki. Voi olla, että Sisu Wiima oli tullut palveluksen loppuun tai sitten se nielee vielä lisäkilometrejä tulevana kesänä. Nähtäväksi jää. Piraatit kyllä reissaavat tulevana kesänä ahkerasti...oli ajoneuvo sitten mikä vain.

Vanhan herran herättely 22.04.2011

Jälleen kevät koitti Ylisen markille ja Vanhaksi herraksikin kutsuttu linja-automme oli paljastunut lumen alta koko komeudessaan. Kuten karhuillakin on tapana, oli myös Piraatti-bussin aika herätä talviunilta.

Pitkänäperjantaina merirosvot ja Äijä hiipivät varovasti linja-autoon ja palauttivat auton virtalähteet paikalleen. Bussi alkoi välittömästi osoittaa elonmerkkejä, vaikka vielä sikeässä unessa olikin. Moottorituuletin alkoi pyörimään täysin yllättäen. Onneksi peto ei sentään heti ampaissut matkaan.

Tilanne rauhoittui ja seuraavaksi kýtkimme moottorilämmittimen päälle liittämällä virtajohdon auton alareunassa olevaan töpseliin. Pihinää alkoi kuulua - kaikki oli siis hyvin. Nyt edessä oli muutaman tunnin odottelu ja bussin nesteytyksen tarkistaminen. Kuten karhuillakin on tapana, bussi oli talven aikana kadottanut osan nesteistään. Vettä ja muita sakeampia nesteitä meni bussin uumeniin kannuittain.

H-hetki koitti nopeasti. Rohkein elkein Äijä kiipesi kuljettajan penkille ja painoi starttinappulaa. Merirosvo tallensi tapahtuman videolle. Bussi alkoi lähes heti köhistä lupaavasti. Viime vuosien tapaan, bussi käynnistyi ensistarttauksella! Tuttu ja turvallinen moottorin ääni palautti kesäfiiliksen kertaheitolla. Nyt linja-automme onkin valmiina kesän ensimmäistä reissua varten.



Pääsiäisviikonloppuna linja-auton sänkyosasto sai myös hieman ehostusta osakseen. Sänkyihin rakennettiin uudet laidat rikkoutuneiden tilalle. Nyt ei pääse väsynyt merimies putoamaan, vaikka uni olisikin hieman levotonta reissujen vauhdikkaissa tunnelmissa.

Club Pirateksen talkoot turvelaitoksella 2.4

Tehtävä: Turvepölyn siivous imuroimalla, lakaisemalla ja pesemällä laitoksen sisärakenteista viidestä eri kerroksesta

Lauantai aamuna klo n.08:00 neljä piraatti talkoolaista, Mikko G, Timmo, Henu ja Ana kokoontuivat turvelaitoksen kahvihuoneesseen nauttimaan aamuprösöt ja valmistautumaan päivän hikitöihin. Tunnelma oli jo heti aamusta hilpeä ja talkoohenki kohdallaan. Henkka oli neljästä talkoolaisesta väsyneimmän näköinen, mutta lopulta kahvin piristävä voima sai Henkankin näyttämään pirteältä.



Hommat aloitettiin ylimmästä kerroksesta ja siitä sitten etenimme yhä alemmaksi ja alemmaksi. Työmiehien rooliin samaistuttuamme turvepaska alkoi irrota rakenteista yhä mallikkaamin päivän edetessä. Homma ei ollut hääviä mutta teimme sen silti positiivisella”tee työtäs laulellen” –asenteella loppuun.
Henkka oli varsinainen imurisankari. Hän keksi, että imuroinnin ohessa imurin pään voi välillä kohdistaa imemään kehon eri ulokkeita ja...no ei siitä sen enempää. Henu sai varmasti haluamansa välikevennyksen ja hoiti varsinaisen hommansa tyylillä loppuun. Timmo oli imurointiryhmän tarkkuusmies. Hänen välineistöönsä kuului erittäin pieni imurin suukappale, ja sen avulla hän pääsi siistimään pienimmätkin ritilän välit. Työnjohtajana ja sensei imurin(keskuspölynimurin)käyttäjänä toimi Mikko G Kuivala. Keskuspölynimurin käyttäjä on imuriliiton mukaan hierarkkisessa hooverasteikossa korkeimmalla, joten minkään turhan asian johdosta keskuspölynimurin käyttäjää ei uskaltanut häiritä. Henkka meni kerran kysymään epähuomiossa Mikolta kesken töiden, että paljon maksaa kilo perunoita ja sai siitä rangaistukseksi 15 minuutiksi pelkkiä lakaisuhommia. Allekirjoittanut kävi ruokatunnilla salaa parturissa muiden ollessa hesellä syömässä. Palattuani parturista sain kuulla ankaraa vittuilua, mutta pystyin palaamaan vielä juuri ja juuri töiden ääreen.




Lopulta homma tuli hoidettua viidessä työtunnissa ja puhdasta tuli. Työn loppuvaiheessa paikalle saapui Pirateksen kunniajäsen MassaMasa ja keitti koko porukalle kahvit. (Masa ei itse ehtinyt tälkoisiin kiireidensä vuoksi, ja sitä paitsi hän oli myös saikulla, kun joku valkotakkinen äijä oli ampunut häntä laaserillamolempiin silmiin)



Anza

Talvipäivänseisaus 2010

Oli aika taas kokoontua vaihtamaan kuulumisia ja tällä kertaa juhlimme talvipäinseisausta Pyhäniemessä. Jalkeille oli saatu kahdeksan hengen kokoinen iloinen joukkio. Ensin suoritimme päiden laskun Ylisen markilla, jonka jälkeen siirryimme kaupan kautta kohti Pyhäniemen mökkikylää.

Talvivarusteet vaihdoimme mökillä päälle ja lähdimme uhmaamaan pakkasta (rapiat -20c) ulkoilun merkeissä.



Ennen matkaan lähtöä puheenjohtaja toivotti iloisesti kaikki tervetulleeksi. Matkan kohteena oli käskyvuori, jossa oli tarkoitus kisailla joukkuettain eri pelein. Peleinä oli tällä kertaa renkaan ja saappaan heitto, sokkonouto ja noution sytyttäminen. Ennen pelejä nautimme nuotion tulesta laavun syleilyssä. Lisäksi paistoimme kyrsää ja juopottelimme erittäin tiukalla glögillä.





Voittajaksi peleissä selvityi joku neljästä joukkueesta. Nauru ja kannustus ainakin raikui Karvian perämettissä. Antti Luusalo kaivoi vielä lopuksi repustaan monniharpun ja huilun, joilla hän iloisesti musisoi nuotion äärellä. Kunnes Antin huilu oli jäässä siirryimme takaisin kohti mökki majoitusta.





Sauna tulille ja odottamaan jouluruokailua. Vuorioiden isäntä oli valmistanut erittäin herkullisen kinkun. Lisäksi Jaakko oli hankkinut erinäisiä salaatteja ja suupaloja, joita nälkäiset pelimiehet nauttivat. Saunassa huolellisesti pesimme itsemme ja joku uhmasi myös pakkaslumen kylmää syleilyä.

Joulupukkikin oli lähtenyt matkaan ja poikkeisi tarjoilemaan jokaiselle pikkulahjan. Pukin käynnin jälkeen kaikki olivat niin innoissaan, että glökikin innostuttiin juomaan loppuun. Pikkuntunneilla pelasimme mahtavaa korttipeliä ja huolehdimme nestetankauksesta. Nestetankkaus on tärkeämpää talvella kuin kesällä. Vaikka janon tunnetta ei niinkään ole niin kyllä sulla on oikeasti jano!

Aamulla kaikki heräsivät ja sitten siivottiin ja lähdettiin menemään. Tapahtuma oli erittäin mukava ja tästä on tarkoitus muodostaa jokavuotinen perinne. Ei muuta ku kiitoksia!

PS. Kuvia lisää jahka kerkiän.

Vanhan herran talvitelat

Tänä vuonna yhdistystoiminta otti uuden ison harppauksen: syystalkoot. Kyllä! Kukaan muu ei tällä kertaa laittanut pakkasnesteitä tankkiin ja kondensiovesiä pois, kuin yhdistyksen omat jäsenet. Kuluneina vuosina jäsenten osanotto ei juurikaan ole näkynyt näissä huoltohommissa, vaan enemmänkin siellä korjaussarja ja remonttipuolella, mutta nyt oli luudat ja jätesäkki joka jannulla kädessä!

Kuva 1. Vanha Herra ottaa lämmöt vielä vimpan kerran ennen lumia

Muutamana vuotena tämän talviunille laiton on hoitanut joku muu kuin me itse, mutta nyt syystalkoissa suurella osanotolla (kiitos osanottajille) siivoiltiin bussin sisustaa, kerättiin fabriikit lämpimiin talleihin, lisättiin pakkasnesteet ineen
ja fiilisteltiin menneitä kesiä, juotiin keppanaa ja ideoitiin jo tulevaa. Virallisemmat aiheet käytiin läpi syyskokouksessa ja jälkilöylyt Pestissä ja Tikissä. Olipas kivaa.

KIITOS KAIKILLE KESÄSTÄ 2010! ENSI VUONNA UUDET KUJEET!

Kanoottireissu Vääräjoella 10.8.2010

Tänäkin vuonna päätimme lähteä lipluttelemaan kanooteilla. Osallistujalista oli täyttynyt mukavasti, joten jouduimme lähtemään reissuun ainoastaan kahden piraatin vajauksella. Se on erittäin hyvä suoritus!

Tällä kertaa päätimme ottaa mukaan järviosuuden, jotta matkaan saataisiin hieman lisää pituutta. Mukavasti myös meloominen näytti onnistuvan kaikilta myös järvellä, joten reittivalinta oli onnistunut.




Tosin keli oli kuin ruma morsian, mutta se ei piraatteja haitannut. Kovalla nestetankauksella saimme pienet kylmänväreetkin lannistettua.



Kun järviosuus oli selätetty oli aika nousta vähäksi aikaa kuivalla maalle ja tehdä tarvittavia toimenpiteitä vaativalle jokiosuudelle. Jotkut vaihtoivat keskenään paikkaa kanootin etuosasta takaosaan ja päinvastoin. Joku varmisti nestetankauksen riittävyyden. Iloisesti viiden kanootin ryhmä lähti tauon jälkeen lipumaan kohti Vääräjoen salaisuuksia.



Jokiosuus oli suomalaista luontoa kauneimmillaan. Kaatuneita puita oli siellä täällä ja jyrkät jokitörmät näyttivät erittäin komeilta.



Kastuneena ja virkeänä viiden kanootin ryhmä saapui päätepisteelle, jossa oli luvassa mm. saunomista, juomista, syömistä ja koko yön kestävää karaokea. Kaikinpuolin kaikki oli kunnossa.